Entä jos oppiminen ei suju

Oppilas tai opiskelija ei opi eikä etene. Voivatko oppimisen ongelmat johtua traumasta?

Traumatisoituminen voi hidastaa ja vaikeuttaa oppimista. Traumatisoitumiseen liittyvät fyysiset ja psyykkiset reaktiot kuormittavat lasta ja nuorta, jolloin opetuksen seuraamiseen, tarkkaavaisena pysymiseen, asioiden mieleen painamiseen tai muistamiseen ei jää energiaa. Keskittyminen opiskelutilanteissa voi olla vaikeaa. Lapsi tai nuori voi olla omissa maailmoissaan tai rauhaton, levoton ja yliaktiivinen. Traumatisoitumiseen liittyy usein myös erilaisia psykosomaattisia oireita, esimerkiksi vatsakipuja tai pääkipuja, jotka haittaavat opiskelua.

Trauman seuraukset ovat monimuotoisia, ja ne voivat ilmetä myös vasta vuosien jälkeen. Vakavat ja monta kertaa koetut traumaattiset tapahtumat voivat vaikuttaa lapsen ja nuoren kehitykseen, ja kehitystehtävien iänmukainen saavuttaminen eri alueilla voi häiriintyä.  Tämän kaltaiset ongelmat voivat näkyä melko pitkään hyvin laaja-alaisina oppimisen ongelmina ja lapsi tai nuori voi tästä syystä tarvita oppimiseen pitkäkestoista vahvaa tukea.

Läheskään kaikki pakolaiset ja turvapaikanhakijat eivät ole traumatisoituneita, tai traumasta huolimatta oppiminen sujuu hyvin. Traumatisoitumisen lisäksi tai siitä huolimatta lapsen ja nuoren oppimista haastavat monet muut asiat. Näitä ovat esimerkiksi akateemisten taitojen harjaantumattomuus, jos lapsella tai nuorella ei ole aikaisempaa koulunkäyntihistoriaa.  Oppimisen haasteet voivat johtua myös puutteellisesta suomen kielen taidosta suhteessa odotuksiin. Oppimisvaikeuksia, kuten lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksia tai matematiikan oppimisvaikeuksia, esiintyy osalla lapsista ja nuorista. Myös arkeen liittyvät tekijät, kuten vaikea sosiaalinen tilanne tai terveydelliset ongelmat, voivat luoda haasteita oppimiselle. Seuraavassa kuviossa on yksinkertaistettuna kuvattu niitä tekijöitä, joita on hyvä kartoittaa, kun lapsen tai nuoren oppiminen on työlästä tai edistymistä ei tapahdu (Arvonen, Katva, Nurminen, 2010).

     

Opiskelija puhuu hyvin suomea, mutta oppisisältöjen omaksuminen on edelleen hankalaa. Voiko kyse olla oppimisvaikeuksista?

Opiskelussa tarvittavan kielitaidon kehittyminen voi olla hidasta. Pelkän puhekielen perusteella ei voi tehdä päätelmiä suomen kielen taidoista tai oppimisvaikeuksista. Suullinen arkikielen taito opitaan tavallisesti melko nopeasti.  Tällainen kielitaito on arkiympäristöissä käytettävää kieltä, joka on hyvin erilaista kuin oppiaineiden tai oppisisältöjen omaksumiseen tarvittava kieli.

Oppimista haastaa se, että asioita opiskellaan kielellä, jota oppilas tai opiskelija vasta harjoittelee. Sujuvasta puhekielen taidosta huolimatta opetuksen ja siihen liittyvien käsitteiden ymmärtäminen, oppimateriaaleihin liittyvä luetun ymmärtäminen tai kirjallinen tuottaminen voivat pitkään tuottaa oppijalle vaikeuksia.

Oppimisvaikeudella tarkoitetaan sitä, että taidot kehittyvät ja vakiintuvat poikkeuksellisen hitaasti huolimatta siitä, että oppija on saanut opetusta ja tukea. Oppimisvaikeudet ilmenevät perustaitojen heikkona automatisoitumisena: esimerkiksi teknisen lukemisen tai peruslaskutaitojen hitaus ja työläys säilyy opetuksesta huolimatta.

Miten oppimisvaikeuden voi tunnistaa?

Oppimisvaikeuden todentaminen edellyttää oikealta taitotasolta tapahtuvaa opetusta ja pitkäaikaisempaa seurantaa siitä, miten taidot etenevät.  Tällainen nk. dynaaminen arviointi on tärkeää oppimisvaikeuksien todentamiseksi, sillä suomenkielisen opiskelijan oppimisvaikeuksien arviointiin käytettyjä välineitä on hankala käyttää maahanmuuton ja kielenoppimisen alkuvaiheessa.

Pelkästään oppiaineiden omaksumista tarkastelemalla oppimisvaikeutta ei voi päätellä. Perustaitojen hitaaseen automatisoitumiseen kannattaa siten kiinnittää huomiota, samoin siihen, jos oppijalla on lisäksi vaikeuksia kielellisissä toiminnoissa omalla äidinkielellään. Epäilyä oppimisvaikeudesta on hyvä selvittää opiskeluhuollon ammattilaisten, erityisopettajan ja psykologin, avulla.

Voiko pakolais- tai turvapaikanhakijalapsi tai -nuori saada tehostettua tai erityistä tukea?

 Opetussuunnitelman perusteiden mukaan maahanmuuttajaoppilas on oikeutettu samaan tukeen kuin suomenkielinenkin oppilas, hänellä on esimerkiksi mahdollisuus saada tukiopetusta tai osa-aikaista erityisopetusta. Tämän rinnalla opetussuunnitelma velvoittaa huomioimaan maahanmuuttajaoppilaan erilaiset lähtökohdat ja tarpeet opetuksessa.

Tarpeen mukaan maahanmuuttajaoppilaalla on oikeus myös tehostettuun tai erityiseen tukeen. Tuen lisääminen perustuu arvioituihin tuen tarpeisiin, ja tukimuotojen tarjonnassa edetään samojen vaiheiden kautta kuin muidenkin oppilaiden kohdalla. Esimerkiksi erityisen tuen päätöksen perusteena eivät kuitenkaan voi olla yksin kouluhistorian puutteista johtuvat heikot perusvalmiudet tai kehittyvä kielitaito. Tehostettua tai erityistä tukea saavalle oppilaalle tarjotaan edelleen lisäksi maahanmuuttajaoppilaalle kuuluva normaali tuki, kuten suomi toisena kielenä -opetus.

Oppijan traumatausta voi vaikuttaa merkittävästi opiskelijan tuen tarpeeseen. Traumasta johtuvat vaikeudet voivat hidastaa ja estää oppimista. Vakavimmillaan traumasta johtuvat oppimisen ongelmat voivat olla niin vaikeita, että oppilas tarvitsee niiden vuoksi erityistä tukea.

Oppijalle tarjottavista tukitoimista ja niihin liittyvistä hallintopäätöksistä keskustellaan aina huoltajien kanssa. Vanhemmat tarvitsevat tietoa koulun eri tukimuodoista ja siitä, mitä ne tarkoittavat. Myös oppimisvaikeuksista ja niihin liittyviä haasteista on hyvä keskustella vanhempien kanssa. 

Materiaalia oppimisvaikeuksista eri kielillä: suomi, englanti, ruotsi, venäjä, somali, arabia, ranska.