Mitä on hyvä tietää lapsen tai nuoren taustoista

Mitä elämänhistoriasta on lupa koulussa kysyä? Voinko kysyä lapselta tai nuorelta hänen traumakokemuksistaan? Mitä voi kysyä vanhemmilta?

Oppimistilanteissa voi ottaa puheeksi arkeen ja oppimistilanteeseen luontevasti liittyviä asioita, kuten millaista entisessä koulussa tai kotimaassa oli. Keskusteleminen viestittää lapselle tai nuorelle, että aikaisemmista tapahtumista voi puhua ja että aikuinen ei pelkää kuulla niitä asioita eikä pidä niistä puhumista outona. Jos työntekijä huomaa lapsen tai nuoren käyttäytymisessä tai toimintakyvyssä jotakin poikkeavaa, lapselta tai nuorelta kysytään kahden kesken, onko hänellä kaikki hyvin tai painaako jokin asia hänen mieltään.

Työntekijän ei ole tarpeen itsetarkoituksellisesti selvittää lapsen tai nuoren elämänhistoriaa tai traumaattisia kokemuksia. Jos aikaisemmat kokemukset näyttävät vaikuttavan oppimiseen, oppilaitoksen ammattilaisten osaamista kannattaa hyödyntää. Kouluterveydenhoitaja on usein luonteva henkilö haastattelemaan lasta tai nuorta ja arvioimaan tilannetta esimerkiksi hoitoonohjauksen näkökulmasta.

Oppimisen ja koulunkäynnin kannalta tärkeät asiat on lupa kysyä oppijalta ja vanhemmilta, ja ne on myös tarpeen kysyä. Opettajan on opetuksen järjestämiseksi hyvä tietää esimerkiksi   aikaisempi koulunkäyntihistoria, asuinpaikat, milloin lapsi tai nuori on saapunut Suomeen ja keitä perheeseen kuuluu. Vanhemmilta voi kysyä, onko perheen tilanteessa tai kokemuksissa jotakin sellaista, joka voi väsyttää tai rasittaa lasta. Vanhempien tapaamisessa on usein tarpeen käyttää tulkkia ja varata tapaamiseen riittävästi aikaa.