Mitä trauma on

Mitä on traumatisoituminen?

Traumalla tarkoitetaan tässä yhteydessä traumaattisen tapahtuman aiheuttamia psyykkisiä vauriota. Traumatisoitumista voivat aiheuttaa tapahtumat tai tilanteet, jotka ovat ennustamattomia tai kontrolloimattomia ja joihin ihminen ei pysty vaikuttamaan omalla toiminnallaan. Traumatisoivassa tilanteessa ihminen tulee tietoiseksi omasta haavoittuvuudestaan tai kuolevaisuudestaan ja hänen maailmankuvansa ja elämänkatsomuksensa saattavat muuttua. Traumatisoitumiseen liittyy rajojen rikkomista, omien toimintamahdollisuuksien ja itsesäätelykyvyn menettämistä.

Kaikki trauman kokeneet eivät tarvitse psykiatrista tai psykoterapeuttista hoitoa. Traumaattisista kokemuksista huolimatta jotkut lapset ja nuoret selviytyvät hyvin. Ihmisillä on erilaisia suojaavia sisäisiä tekijöitä, jotka vaikuttavat traumaattisen tilanteen kokemiseen ja siitä selviytymiseen. Tällaisia tekijöitä voivat olla hyvä fyysinen terveys ja perimämyönteiset varhaiset ihmissuhteet sekä hyvä itsetunto ja hyväksytyksi tulemisen tunne. Lisäksi selviytymiseen vaikuttavat oppimiskyky, ristiriitojen- ja ongelmanratkaisutaidot sekä vuorovaikutus- ja ihmissuhdetaidot. Ulkoisia suojaavia tekijöitä taas ovat turvallinen ympäristö ja yhteiskunta, riittävä ravinto ja suoja, työ ja sosiaalinen tuki, myönteiset mallit ja koulutusmahdollisuudet.

Resilienssillä tarkoitetaan joustavuutta, selviytymiskykyisyyttä, kykyä sopeutua ennakoimattomiin tilanteisiin hyvin haastavissa olosuhteissa. Selvitymiskykyisellä lapsella ja nuorella on paljon suojaavia tekijöitä, jotka turvaavat lapsen ja nuoren tervettä kehitystä. Lasten ja nuorten kohdalla merkittäviä suojaavia tekijöitä ovat sosiaalinen verkosto, läheiset ja turvalliset ihmissuhteet (perhe, ystävät)vähintään yhden huolehtivan aikuisen olemassaoloikätoverien vertaistuki sekä ammattiapu.

Mitä ovat traumatisoivat tapahtumat pakolaisuudessa?

Traumaattinen tapahtuma on tilanne, jossa henkilön tai hänen läheistensä henki, terveys tai fyysinen koskemattomuus on uhattuna.  Pakolaistaustaiset lapset ja nuoret ovat joutuneet usein todistamaan väkivaltaa tai olemaan väkivallan tai hyväksikäytön kohteena itse. Tämä kaikki merkitsee sitä, että lapsen luottamus aikuiseen on rikkoutunut.

Traumaattisilla tapahtumilla on erityinen vaikutus lapsiin, koska heidän psyykkiset puolustusmekanisminsa ovat vielä kehittymättömät. Puolustusmekanismit ja selviytymiskeinot karttuvat iän myötä. Lapsille ei ole ehtinyt kertyä riittävästi elämänkokemusta, jonka turvin he voisivat selviytyä haastavissa elämäntilanteissa.

Miten trauma ilmenee?

Traumaperäinen oireilu ilmenee eri-ikäisillä lapsilla ja nuorilla eri tavoin. Nuorten traumaperäinen oireilu muistuttaa aikuisten oireilua. Keskeistä traumatisoitumisessa on lapsen tai nuoren pyrkimys kontrolloida itse kaikkea ja kyvyttömyys luottaa häntä hoitaviin aikuisiin. Traumatisoituminen saattaa näkyä perusturvan kokemuksen vähäisyytenä ja luottamuksen puutteena, epäluuloisuutena tai herkkyytenä kokea syrjintää. Toisaalta myös ns. takertuminen tai avun hakeminen monelta taholta voi liittyä traumatisoitumiseen. Työntekijälle tämä näyttäytyy usein tunteena, että ”mikään tekemäni ei riitä”.

Traumatisoituminen voi näkyä myös ainoastaan somaattisina oireina, erilaisina kipuina ja särkyinä.

7–12-vuotiailla traumatisoituminen voi näkyä

13–24-vuotiailla traumatisoituminen voi näkyä 

  • univaikeuksina
  • painajaisunina
  • keskittymisvaikeuksina
  • oppimisvaikeuksina ja muistihäiriöinä
  •  voimakkaana eroahdistuksena vanhemmastaan tai siten, että lapsi on yleisesti kovin huolissaan ja peloissaan
  • alakuloisuutena ja masentuneisuutena
  • levottomuutena ja aggressiivisuutena
  • traumaperäisenä leikkinä tai muuten traumaan liittyvänä toistamisena piirtämällä, puhumalla tai kirjoittamalla
  • kehityksen taantumisena, ja siten, että lapsi vaikuttaa paljon ikäistään nuoremmalta.
  • univaikeuksina
  • painajaisunina
  • keskittymisvaikeuksina
  • oppimisvaikeuksina ja muistihäiriöinä
  • alakuloisuutena ja masentuneisuutena
  • ongelmina kaverisuhteissa
  • puheessa
  • pessimistisenä ja kielteisenä suhtautumisena tulevaisuuteen
  • takaumina (flashback)
  • traumasta muistuttavien tilanteiden välttelemisenä
  • levottomuutena ja aggressiivisuutena, impulsiivisena käyttäytymisenä
  • antisosiaalisuutena, päihde- ja huumeongelmina sekä persoonallisuuden muutoksina.

 

Ovatko kaikki pakolaislapset ja -nuoret traumatisoituneita?

Kidutettujen kuntoutuskeskuksessa tehdyn selvitystyön (2010) mukaan Suomeen saapuneista pakolais- ja turvapaikanhakijalapsista ja -nuorista lähes kolmasosa on vaikeasti traumatisoituneita tai havaittavasti oireilevia. Osalle jo pakotettu lähteminen kotimaasta ja kokemus pakolaisuudesta ovat olleet traumatisoivia tilanteita.

Vaikkei lapsi tai nuori itse olisi kokenut traumaattista tapahtumaa, hänellä voi näkyä samankaltaisia oireita kuin traumatisoituneilla. Traumojen vaikutusten on kuvattu välittyvän ja siirtyvän sukupolvelta toiselle muun muassa siten, että ahdistavasta asiasta vaietaan perheessä kokonaan, jolloin lapset jäävät traumatisoivien kuvitelmiensa kanssa yksin. Vanhemman traumaperäinen oireilu, esimerkiksi masennus, uupumus, hermostumisherkkyys, voivat näyttäytyä lapselle pelottavina ja käsittämättöminä ilmiöinä. Vanhempien omat traumat voivat olla esteenä lasten tukemiselle. Vanhemmat saattavat tukeutua lapsiinsa liiaksi.

Pakolaisuuteen liittyy sota-alueella koettujen järkyttävien tapahtumien lisäksi myös muita asioita, jotka aiheuttavat psyykkistä kuormittumista. Psyykkistä kuormittumista aiheuttavat mahdollinen ero vanhemmista ja muusta perheestä, turvapaikkahakemusten pitkät käsittelyajat, siirrot yksiköistä toiseen, uusien asioiden opettelusta johtuva ylikuormittuminen, maahanmuuton jälkeiset olosuhteet sekä syrjintäkokemukset ja rasismi. Kuormitukselle altistavat myös vanhempien psyykkinen huonovointisuus ja ongelmat, isän tai äidin puuttuminen perheestä, perheenjäsenten eritahtinen kotoutuminen ja ikätasoon nähden liiallinen vastuu itsestä tai perheestä.

Kuinka pitkään trauman vaikutukset voivat näkyä?

Trauman vaikutukset voivat näkyä pitkään. Oireet voivat olla kokonaan näkymättömissä tai aktivoitua uudestaan elämäntilanteen muuttuessa. Ikään liittyvät kehitystehtävät ja elämäntapahtumat saattavat laukaista oireiden palaamisen. Lapsi ja nuori tarvitsee aikuiselta vankkaa tukea elämän muutoskohdissa, koska riskinä on voinnin huonontuminen erityisesti siirtymissä ja muutoksissa.