Miten autan pakolais- ja turvapaikanhakijalasta ja nuorta

Kuinka pian voi aloittaa koulun maahan saapumisen jälkeen?

Pakolais- ja turvapaikanhakijalasten ja -nuorten kannalta on merkittävää se, miten arki sujuu. Lapsen tai nuoren tämänhetkinen arki on hyvinvoinnin kannalta merkittävämpää kuin aikaisemmat kuormittavat kokemukset. Hyvässä arjessa on tuttuja rutiineja ja rytmi, joka toistuu. Iso osa lapsen ja nuoren arjesta muodostuu koulunkäynnistä.

Opiskelu tuo lapsen ja nuoren elämään säännöllisyyttä, tuttuja rutiineja ja paikan, johon kuulua.  Koulunkäynti on hyvä aloittaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa maahantulon jälkeen.   Erityisesti koulunkäynnin alkuvaiheessa on tärkeää tukea lasta ja nuorta niin, että hän saa onnistumisen kokemuksia ja mahdollisuuden liittyä samanikäisten ryhmään.

Miksi turvallisuus ja pysyvyys ovat tärkeitä?

Pakolais- ja turvapaikanhakijalapset ja -nuoret ovat eläneet epävakaissa olosuhteissa.  He ovat kokeneet paljon muutoksia, menetyksiä ja pettymyksiä, jotka ovat tapahtuneet usein täysin ennakoimatta.  Tästä syystä pakolais- ja turvapaikanhakijalapsen ja -nuoren tukemisessa on tärkeää kiinnittää huomiota turvallisuudentunteen rakentumiseen.

Pysyvät ihmiset ja olosuhteet auttavat luomaan turvallisuudentunnetta. Erityisesti maahanmuuton alkuvaiheessa pysyvät asuinpaikat ja arkeen liittyvät rutiinit auttavat lasta ja nuorta. Ongelmallista on, että erityisesti turvapaikanhakijalasten ja -nuorten elämään liittyy maahantulon alkuvaiheessa paljon muutoksia: turvapaikanhakuprosessin aikana lapsi tai nuori voi joutua asumaan useassa eri paikassa ja kohtaamaan monia ammattilaisia. Asioiden ja olosuhteiden ennakoitavuudella lisättäisiin lapsen ja nuoren turvallisuudentunnetta.

Miten työntekijä voi tukea lasta tai nuorta omalla toiminnallaan?

Kukin ammattilainen on omassa roolissaan yksi turvallinen aikuinen lapsen arjessa. Lapsi tai nuori tarvitsee turvallisten ihmissuhteiden lisäksi vastavuoroista läsnäoloa, huolenpitoa ja rakkautta.

Työntekijänä voi luoda turvallista ympäristöä kiinnittämällä huomiota fyysiseen ja sosiaaliseen ympäristöön. Ryhmässä voidaan vahvistaa identiteetin rakentumista ja ryhmässä toimiminen ja onnistumisen kokemukset tukevat itsetuntoa.  Työntekijän tulee kiinnittää huomiota lasten ja nuorten keskinäisiin suhteisiin ja tukea turvallisuudentunteen rakentumista, jotta ryhmässä on kaikilla hyvä olla.

Lasta tai nuorta voit auttaa varmistamalla, että

  • fyysinen ympäristö on pysyvä ja rauhallinen
  • ympäristö on siisti ja järjestyksessä: tavarat omilla paikoillaan, ei liikaa virikkeitä
  • ketään ei kiusata ja kaikki tulevat huomioiduiksi
  • luokassa tai asumisyksikössä on yhteisesti sovitut säännöt, joista pidetään kiinni
  • tietyt rutiinit toistuvat
  • annat selkeitä viestejä
  • lapsi tai nuori on ymmärtänyt, mitä sanot
  • käytät tarvittaessa kuvia puheen ja muun viestinnän tukena
  • ennakoit tulevia tilanteita
  • toimit rauhallisesti ja kiireettömästi.

Tunnistetaanko lapsen ja nuoren vahvuudet?

Pakolais- ja turvapaikanhakijalapsen itsetunto on monella tapaa koetuksella. Esimerkiksi koulussa lapsi tai nuori vertailee helposti suoriutumistaan muihin samanikäisiin ja saa usein kokemuksia, ettei pärjää yhtä hyvin kuin muut.  Erityisesti yläkouluikäisenä maahan muuttaneelle nuorelle voi tulla sellainen kuva, että hän on epäonnistunut, jos ei pysty muutamassa vuodessa suorittamaan peruskoulua loppuun. Aikuiset ovat tärkeässä roolissa tukemassa lasten ja nuorten itsetunnon kehittymistä keskustelemalla ja asettamalla realistisia tavoitteita, joissa lapsen ja nuoren lähtökohdat otetaan huomioon.  Arjessa on hyvä huomioida ja tuoda esiin muita vahvuuksia ja osaamista, jota lapsella ja nuorella on.

Miten vanhemmat voivat tukea lapsen ja nuoren oppimista?

Tee yhteistyötä vanhempien kanssa.  Viesti kouluun liittyvistä asioista vanhemmalle niin, että hänen on mahdollista ymmärtää viestit. Lasta tai nuorta ei käytetä tulkkina. Kunnioita vanhempia oman perheensä tilanteen asiantuntijana.

Vanhempi voi kokea lapsen koulunkäynnin tukemisen haastavaksi. Kaikilla vanhemmilla ei ole kokemusta koulunkäynnistä tai vanhemman oma kielitaito ei riitä esimerkiksi kotitehtävissä auttamiseen. Vanhempien tärkeä tehtävä on huolehtia siitä, että lapsen ja nuoren perusedellytykset oppimiselle ovat kunnossa.

Vanhempana autat lapsesi oppimista huolehtimalla, että

  • kouluikäinen lapsi nukkuu noin 10 tuntia yössä.
  • koululainen syö ennen kouluun lähtöä aamupalan ja koulun jälkeen välipalan, päivällisen ja iltapalan.
  • lapsi liikkuu ja ulkoilee päivittäin. Leikkiminen ja yhdessäolo on kouluikäiselle lapselle tärkeää.
  • lapsi noudattaa yhdessä sovittuja sääntöjä television katsomisessa ja pelien pelaamisessa. On tärkeää noudattaa annettuja ikäsuosituksia.
  • tiedät miten lapsen koulunkäynti sujuu. Kysy lapselta päivittäin, millainen koulupäivä hänellä oli: Mitä opit? Kenen kanssa leikit? Saitko läksyjä? Onko tulossa kokeita tai muita tärkeitä tapahtumia?
  • olet yhteydessä opettajaan asioissa, jotka voivat vaikuttaa koulunkäyntiin tai oppimiseen. Vanhemmilla on oikeus saada tulkki vanhempainiltoihin tai lasta koskeviin keskusteluihin.

  Vanhempana autat lapsesi oppimista -materiaali suomen, englannin, ruotsin, somalin, ranskan, venäjän ja arabian kielellä.

Miten ammattilaisena toimin, kun olen huolissani lapsesta tai nuoresta?

Älä jää yksin. Ota asia puheeksi lapsen, nuoren ja perheen kanssa. Puhu lähityötovereiden kanssa ja tee tarvittaessa yhteistyötä muiden verkostojen, kuten koulun opiskeluhuollon tai terveydenhuollon ammattilaisten, kanssa.

Pakolais- ja turvapaikanhakijalasten ja -nuorten kanssa työskentelee useita eri ammattilaisia koulun, sosiaali- ja terveyspalveluiden ja kotoutumisajan palveluissa. Tämän asiakasryhmän kanssa työskentely, tilanteen jäsentäminen, tuen rakentaminen ja tavoitteiden saavuttaminen vaativat useiden eri ammattilaisten yhteistyötä myös organisaatioiden välillä. Katso lisää: Moniammatillisella työllä tukea oppimiseen.

Entä jos koulun tai lähiyhteisön tuki ei riitä?

Huoli on suuri, jos lapsi tai nuori

  • ei huolehdi itsestään: ei syö, ei nuku, ei peseydy
  • vetäytyy sosiaalisista suhteista
  • ei innostu ikätasolleen sopivista mielenkiinnonkohteista
  • vahingoittaa itseään
  • on väkivaltainen.

Mitä teen?

Ota huoli puheeksi. Puhu tilanteesta perheen, oppilashuollon tai jonkun terveydenhuollon ammattilaisen kanssa. Keskustele perheen kanssa mahdollisimman varhain lapsen tai nuoren huolestuttavasta käyttäytymisestä.

Tarpeen mukaan ohjaa lapsi tai nuori terveydenhuollon palveluihin kouluterveydenhuollon tai terveysaseman kautta.

Keskustele perheen kanssa keinoista, joilla lasta voidaan auttaa. Kerro, että tukitoimien ja hoitoonohjauksen tarkoitus on tukea lapsen koulunkäyntiä ja oppimista. Kerro perheelle, mistä hoitoonohjaamisessa on kyse.