Miten oppimista tuetaan koulussa

Mitä opetuksellista tukea kielitaitoa opetteleva oppilas peruskoulussa saa?

Valmistava opetus

Suomen kielen opetuksen ohella valmistavassa opetuksessa käydään läpi soveltuvin osin oppiaineiden keskeisiä sisältöjä. Opetuksessa vahvistetaan oppiaineen keskeisten käsitteiden, työtapojen ja välineiden hallintaa. Niille oppilaille, joilla on vähän koulunkäyntitaustaa, opetetaan esimerkiksi peruslaskutaitoja ja perustietoja ympäristöstä ja yhteiskunnasta, jotta oppilas pystyy jatkamaan opiskelua perusopetuksessa. Luku- ja kirjoitustaidottomilla varmistetaan erityisesti luku- ja kirjoitustaidon opetus.  Tarvittaessa harjoitellaan erilaisia oppimisvalmiuksia, kuten kynänkäyttöä, oppikirjan käyttöä ja tuntityöskentelyä.

Suomi toisena kielenä –opetus (suomi 2 –opetus, s2-opetus)

Oppilaalle, jonka äidinkieli ei ole suomi, ruotsi tai saame, opetetaan suomea toisena kielenä. Suomi 2 –oppimäärän mukaisesti opetetaan niitä oppilaita, joiden kielitaito ei kielen kaikilla osa-alueilla ole äidinkielisen tasoinen. Kielitaito arvioidaan koulussa ja arvioinnin pohjalta tehdään suositus oppilaalle soveltuvasta suomen kielen oppimäärästä. Suomi toisena kielenä –opetus voidaan järjestää omassa ryhmässään, tai oppilas voi opiskella suomi toisena kielenä –oppimäärän mukaisesti, vaikka osallistuu äidinkielen tunteihin.

Oman äidinkielen opetus

Oman äidinkielen opetus on perusopetusta täydentävää opetusta, jota opetetaan erillisen valtionavustuksen turvin. Oman äidinkielen opiskelu on tärkeää, koska se tukee suomen kielen ja vieraiden kielten oppimista ja parantaa oppilaan mahdollisuuksia opiskella myös perusopetuksen oppiaineita. Oman äidinkielen kehityksen tukeminen liittyy vahvasti myös oppilaan persoonallisuuden ja kulttuuri-identiteetin kehittymiseen.

Perusopetuksen oppiaineiden tukeminen omalla äidinkielellä

Eri oppiaineiden oppimista voidaan tukea myös omalla äidinkielellä. Tätä tukea kannattaa mahdollisuuksien mukaan hyödyntää. Oppimisen alkuun saattamisen kannalta olisi monella tapaa järkevää oppia perustaitoja, kuten lukutaitoa tai peruslaskutaitoja, sillä kielellä, jota oppilas parhaiten hallitsee. Myöhemmin oppilas voi hyötyä omalla kielellä annettavasta tuesta esimerkiksi reaaliaineiden opiskelussa.

Mitä tukea ammatti- tai lukio-opinnoissa oleva nuori saa?

Myös ammatillisiin ja lukio-opintoihin järjestetään valmistavaa koulutusta, jonka tavoitteena on valmistaa opiskelijaa tulevia toisen asteen opintoja varten. Toisen asteen koulutuksessa (ammatillinen koulutus ja lukio) maahanmuuttajaopiskelijan opetus järjestetään pitkälti samoin periaattein kuin peruskoulussa. Opiskelija voi opiskella suomea suomi toisena kielenä –opintoina äidinkielen sijasta. Mahdollisuuksien mukaan tarjotaan oman äidinkielen opetusta. Maahanmuuttajaopiskelijan oppimista tuetaan ja kehittyvä kielitaito huomioidaan opetuksessa ja arvioinnissa.

Kenelle opiskeluhuolto kuuluu?

Opiskeluhuollossa voidaan ennakoiden huomioida pakolais- ja turvapaikanhakijalapset ja -nuoret jo koulunkäynnin ja opiskelun alkuvaiheessa. Elämänhistoriansa vuoksi näillä lapsilla ja nuorilla voi olla erityisiä tuen tarpeita ja haasteita psyykkisen ja fyysisen terveyden sekä sosiaalisen hyvinvoinnin alueella. Koulunkäynnin ja opiskelun tukemisessa tarvitaan usein monia ammattilaisia. Opiskeluhuollolla on tärkeä rooli myös oppilaan tai opiskelijan ohjaamisessa koulun ulkopuolisen tuen piiriin.

Jo valmistavassa opetuksessa oppilas on oikeutettu oppilashuoltoon.

Mitä asioita pitää tietää opetuksen pohjaksi?

Kaikenikäisten opiskelijoiden taustasta on hyvä selvittää erityisesti kielitaitoon, aikaisempaan koulunkäyntiin ja oppijan sosiaaliseen tilanteeseen liittyvät perusasiat.

Kielitaito:

Aikaisempi koulunkäynti:

Sosiaalinen tilanne:

Oppilaan äidinkieli/-kielet

Kotona käytettävä kieli/kielet

Aikaisempi koulukieli, jos ei ole sama kuin äidinkieli

Osaako oppilas/opiskelija kirjoittaa ja lukea omalla äidinkielellä, koulunkäyntikielellä ja suomen kielellä

Suomen kielen taito

Kuinka pitkään ollut suomenkielisessä ympäristössä

Kuinka pitkään käynyt Suomessa koulua

Onko oppilas/opiskelija käynyt aikaisemmin koulua, kuinka paljon

  • Onko koulunkäynti ollut säännöllistä
  • Onko käynyt koulussa viitenä tai kuutena päivänä viikossa vai harvemmin

Millaista opetus ja koulunkäynti ovat olleet

Miten koulunkäynti on sujunut

  • Onko jonkun asian oppiminen ollut vaikeaa, esim. vaikeampaa kuin sisaruksilla
  • Onko tarvinnut ja saanut tukea oppimiseen
  • Onko koulunkäynnin ja oppimisen vaikeuksia aikaisemmin tutkittu

Onko opiskellut isossa vai pienessä ryhmässä

Vanhempien koulutustausta

Kenen kanssa asuu, keitä lähiympäristöön kuuluu

Muutot Suomessa ja ennen Suomeen muuttoa

Sosiaalinen verkosto: sukulaiset, kaverit, harrastukset

Asuminen ja hyvinvointi: nukkuminen, ruokailu, liikkuminen

Onko perheellä tai oppilaalla/opiskelijalla sellaisia verkostoja tai tukipalveluita, joiden kanssa koulun olisi hyvä tehdä yhteistyötä

Taustatietojen kartoittamiseen löytyy hyviä malleja esimerkiksi Opetushallituksen hyvät käytännöt –sivustolta.

 Mitä on hyvä tietää lapsen tai nuoren verkostosta?

Pakolaisilla ja turvapaikanhakijoilla on tukena eri ammattilaisia kotoutumisen alkuvaiheessa.  Koulun tai oppilaitoksen on hyvä tuntea sitä verkostoa, joka muodostuu oppijan lähipiiristä (perhe, sukulaiset, ystävät) ja hänen kanssaan työskentelevistä ammattilaisista. Alaikäisen perheeltä tai edustajalta pyydetään lupa yhteistyöhön ja tietojen vaihtamiseen verkostojen kanssa. Turvallisia tiedonsiirtotilanteita ovat neuvottelut, joissa oppija tai perhe on mukana. Tukiverkoston tunteminen helpottaa tarvittavan avun ja tuen saamista. Koulu tai oppilaitos voi saada verkostoilta tukea omaan opetustyöhönsä. Verkostoja, joita on hyvä tuntea, ovat mm. maahanmuuttotyön ja sosiaalipalveluiden ammattilaiset sekä terveydenhuollon yksiköt ja niiden ammattilaiset.

Mitä vanhempien on hyvä tietää koulunkäynnistä ja opiskelusta?

Yhteistyö perheen kanssa mahdollisimman varhain opintojen alkuvaiheessa on tärkeää. Vanhemmilla ei ole usein tietoa suomalaisesta koulusta ja sen toimintatavoista. Tulkin tai kulttuuritulkin välityksellä voidaan keskustella koulunkäyntiin ja opiskeluun liittyvistä käytänteistä. Vanhempien kanssa keskustellaan opiskelun etenemisestä ja tukitoimista.