Pakolais- ja turvapaikanhakijalapset ja -nuoret

Pakolainen on henkilö, jolle on myönnetty kansainvälistä suojelua kotimaansa ulkopuolella. Pakolainen on paennut kotimaastaan ihmisoikeusrikkomuksia, sotaa ja levottomuuksia. Pakolainen on joutunut jättämään kotimaansa, koska hänellä on perusteltu syy pelätä joutuvansa vainotuksi.

Kiintiöpakolainen: Suomi ottaa vuosittain vastaan tietyn määrän pakolaisia, jotka valikoidaan suoraan ulkomailta, esimerkiksi pakolaisleireiltä. Viime vuosina pakolaiskiintiö on ollut 750.

Turvapaikanhakija on henkilö, joka hakee turvaa vieraasta valtiosta. Suomesta turvapaikkaa voi hakea heti rajalle saapuessa rajaviranomaiselta tai maahantulon jälkeen poliisilta. Turvapaikanhakijalle voidaan myöntää henkilökohtaiseen vainoon perustuva pakolaisstatus, oleskelulupa tai tilapäinen oleskelulupa. Oleskelulupa voidaan myöntää toissijaisen suojelun perusteella, humanitaarisen suojelun perusteella tai yksilöllisistä inhimillisistä syistä.

 

Pakolais- ja turvapaikanhakijalapset ja -nuoret ovat usein eläneet koko elämänsä turvattomassa ympäristössä.  Kotimaasta lähdön syynä ovat lähtömaiden pitkittyneet konfliktitilanteet ja yleinen turvattomuus. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat maahan yksin alaikäisinä turvapaikanhakijoina saapuneet lapset ja nuoret. Pakolaisperheiden muuttaessa uuteen kotimaahan keskeisessä asemassa on se, miten hyvin perheenjäsenet kotoutuvat yhteiskuntaan ja miten uusi yhteiskunta ottaa heidät vastaan.  Kotoutumisprosessin etenemisnopeus saattaa vaihdella perheenjäsenten kesken. Etenkin nuorille voi olla vaikeaa tasapainotella uuden ja oman kulttuurin välillä.

Kulttuuri-identiteetti rakentuu omien elämänkokemusten ja havaintojen pohjalta ja uudessa maassa nämä kokemukset ja havainnot joutuvat uudelleen arvioitavaksi. Kulttuuri-identiteetti ei ole pysyvä, vaan muokkautuva. Identiteetin kehittyminen on haastavaa pakolais- ja turvapaikanhakijalapsille ja -nuorille. Lapsuus- ja nuoruusiän kehitysvaiheiden rinnalla vaikuttavat pakolaiskokemukset, jotka voivat olla hyvinkin traumaattisia. Ammattilaisille keskeistä on arjessa rakentuva luottamuksellinen vuorovaikutus ja hyväksyvä asenne lapsen ja nuoren kieli- ja kulttuuritaustaa kohtaan.